On noin vuosi 1600. Laiva on lähdössä Englannista kohti Uutta Maailmaa, Amerikkaa.

Kaukana ison meren toisella puolen elelevät intiaanit: Mustajalat ja Valkosulat. Kylän päällikkö, mahtava Powhata ja hänen kaunis tyttärensä Pocahontas ovat nuotion äärellä. Liekkien loimusta nauttivat myös Pocahontasin hyvät ystävät Nanoon ja Lominas sekä intiaanien uljaat Hevoset. Elämä intiaanikylässä jatkuu tutuissa rauhallisissa uomissaan.

Kylän ulkopuolella on metsä, jossa Majavat touhuavat, satoi tai paistoi. Upea Sateenkaari kaunistaa koko tienoon ja saa upeat Perhosetkin liikkeelle. Mikä luonnonrauha!

Jotain outoa on nyt tapahtumassa. Majavat huomaavat outoa liikettä ja kuulevat outoja ääniä. Rantaan on tullut laiva, josta astuu Matkustajia ja Miehistöä. Laiva on tuonut uuteen maailmaan englantilaisia Kuvernööri Winstonin johdolla: Sotilaita, kuvernöörin apulainen Harry sekä John Smith ystävineen.

Majavat hämmästyvät vielä enemmän, kun laivasta astuu heidän maalleen outoja eläimiäkin: Käärme ja Apina. Tutustumisen arvoisia, tuumivat Majavat ja hierovatkin tuttavuutta tulokkaiden kanssa. Käärme ja Apina ovat innoissaan siitä, kuinka hyvät oltavat eläimillä näyttää olevan täällä Uudessa Maailmassa.

Powhata on mahtava intiaanipäällikkö. Hän on koko seudun viisas ja kunnioitettu hallitsija. Powhatan voiman lähde ja ajatusten selkeyttäjä on kylää ympäröivä Lumottu Taikametsä ja sen kauniisti laulavat Linnut. Luontoa kuuntelee ja siellä rauhoittuu mahtavinkin intiaanipäällikkö.

Keskellä tätä upeaa luontoa kohtaavat ensimmäisen kerran eri maailmoista tulevat intiaanityttö Pocahontas ja englantilainen John Smith. Jotain kiehtovaa on tuossa muukalaisessa. Niin erilainen, mutta kuitenkin samanlainen on tuo kaukaa tullut uusi ystävä.

Englantilaisleiri herää uuteen aamuun. Miehistön on aika ahertaa, jotta saadaan talteen Uuden Maailman aarteet: Kultahiput ja Jalokivet. Niiden rikkauksien takiahan tänne kauas on Kuvernööri Winston joukkoineen matkannut.

Nokkelat Majavat huomaavat, mitä on tekeillä ja menevät kertomaan näkemästään intiaaneille. Powhata yllättääkin kullanhimoisen Kuvernöörin, joka pakenee laivaansa.

Intiaanikylän rauha on rikkoutunut. Powhata kokoaa intiaanit taisteluun englantilaisia vastaan. Nuo ahneet tunkeilijat on saatava pois. Seuraa kova taistelu, jossa yksi intiaaneista haavoittuu. Intiaanit ja englantilaiset vetäytyvät leireihinsä.

Iso Punasulkien heimo ei vielä tiedä intiaanien ja englantilaisten yhteenotosta, mutta Pocahontas on huolissaan ja hämillään. Eihän hänen uusi ystävänsä Smith voi olla paha, vaikka onkin yksi intiaanien maille tunkeutuneista kalpeanaamoista. Ei hän ole havitellut seudun rikkauksia eikä noussut intiaaneja vastaan. Hän on ystävä, ei vihollinen. Vihollisena Valkosulat Smithin kuitenkin näkevät ja vangitsevat hänet.

Kuvernööri suuttuu, kun huomaa Smithin vangitsemisen. Tosin tärkeämpää kuin yksi vangittu englantilainen on hänen haltuunsa saama aarre, iso kultakimpale, jota muut eivät ole huomanneet. Niin hän luulee, mutta Majavilta ei mitään jää huomaamatta.

Intiaanineidot Lominas ja Nanoon heräävät uuteen aamuun, joka ei olekaan totutun rauhallinen. Valkosulat raahaavat leiriin vangitun Smith-paran. Mahtava Powhata on vihainen. Pocahontas on huolissaan uuden ystävänsä kohtalosta ja yrittää vakuuttaa Smithin syyttömyyttä.

Intiaaneja lähestyvät englantilaiset Kuvernööri Winstonin johdolla. On alkamassa uusi taistelu, jonka Pocahontas yrittää estää varmana Smithin syyttömyydestä. Tilanne saa uuden käänteen, kun nokkelat Majavat uusien ystäviensä Käärmeen ja Apinan kanssa paljastavat, että kaiken pahan alku onkin ahne Kuvernööri, joka on yrittänyt kahmia kaikki rikkaudet itselleen. Sotilaat ja Miehistö päättävät yhdessä Powhatan kanssa vangita Kuvernöörin, mutta Kuvernööri ottaa Sotilaalta aseen ja yrittää ampua Powhatan. Smith ehtii väliin haavoittuen laukauksesta.

Vihollisuudet ovat ohi. Rauha on palannut. Intiaanien ja luonnon sopusointu vallitsee taas. Luontokin kukoistaa. Jälleen voi ihastella upeita Kukkia ja Apiloita.

Haavoittuneen Smithin on palattava Englantiin parantamaan haavojaan. On Smithin ja Pocahontasin haikeiden jäähyväisten aika.