Espoon Jäätaiturien Peppi Pitkätossu -jääsatu Laaksolahden jäähallissa huhtikuussa 2003 onnistui upeasti.

Jäätaiturien Peppi Pitkätossu

Kuudennentoista kerran muuttui arkinen Laaksolahden jäähalli Espoossa verhojen ja valojen avulla satumaiseksi näyttämöksi, jolla Espoon Jäätaiturien luistelijat pääsivät näyttämään taitojaan. Tällä kertaa esitettiin Peppi Pitkätossun vauhdikas ja hauska tarina. Peppinä oli itseoikeutetusti Laura Lepistö, joka todella oli nopea, nokkela, voimakas, hyväsydäminen ja tunteikas Peppi nuo kolme päivää ja viisi näytöstä.

Jokaisesta kevätnäytöksestä jää mieliin joitain legendaarisia kohtauksia tai roolisuorituksia. Vuosi sitten Lumikista jäi mieleen Espiralesin haikea viimeinen yhteisesiintyminen, todella Lumikin näköinen  Jenny Korkala sekä Taru Karvosenojan ja Sari Hakolan taidokkaat peilikohtaukset, joissa erisuuntiin hyppäämistä ja pyörimistä pystyttiin hyödyntämään upealla tavalla. Peppi Pitkätossusta jäi mieliin Lauran peppisuorituksen lisäksi erityisesti luistelijoiden itse kehittelemät ohjelmat. Sissi Keränen, Tuuli Nikoskinen ja Jutta Järvinen olivat aivan hulvattoman tyhmiä poliiseja. Aurora Arangon ja Jenny Korkalan rosvot hiippailivat ikimuistoisesti, kunnes Peppi päihitti heidät. Peppi pyöritti poliiseja ja rosvoja niin, että heistä tuntui kuin peppejä olisi monta. Niin heitä olikin, nimittäin minorijoukkue Valley Bay Synchronettes pikkupeppeinä  lällättämässä. Noviisijoukkue Valley Bay Synchro otti hienosti asemansa seuran isoina muodostelmaluistelijoina ja luisteli kauniisti Merenä ja Sateena.

Hauskempaa kuin omat soolot taisi yksinluistelun K1-ryhmälle olla Merityttöohjelman kehittely. Vanhempien ja valmentajien toppuutteluista huolimatta vauhdikkaaseen ohjelmaan jäivät mukaan hurjannäköiset voltit ja nostot. Ne kaikki onnistuivat esityksissäkin hienosti. Kyllä tytöt tiesivät, että kaverin kiinnipitoon ja luistelutaitoon voi luottaa. Merityttöohjelma oli yhteisen kehittelyn tulos, mutta suurin luova panos taisi olla Sari Hakolalla ja Tiina Haimilla. Meritytöt joutuivat taistelemaan toisen yhtä luovan ja vauhdikkaan porukan, Merirosvojen kanssa. Merirosvoina oli Taru Karvosenojan vetämä vanhojen luistelijoiden ryhmä, jossa on entisiä yksin- ja muodostelmaluistelijoita.

Hellyttävimpiä ovat aina pienimmät alle kouluikäiset luistelijat. Luistelukoulun tenavat olivat tällä kertaa Sadelapsia ja vauhdikkaat leppikset iloisia Papukaijoja. Vanhimpia esiintyjiä olivat aikuisluistelijat heille hyvin sopivassa roolissa Paheksuvina täteinä. Vaikeinta siinä oli pysyä totisena ja paheksuvana, koska oikeasti oli hauskaa.

Joka vuosi mietityttää työlääseen  ja kalliiseen näytösurakkaan lähtö, mutta joka kerta lopputuloksena on nautittava ja piristävä esitys katsojille ja vuoden kohokohta esiintyjille. Se on yhtälailla luistelukoulukauden päätöshuipennus kuin kilpaluistelijoille luova ja nautinnollinen irroittelurupeama ennen peruskuntokauden rääkkiä ja uusia hiertäviä luistimia.  Päällimmäisenä maanantain päiväkoti- ja koululaisnäytösten jälkeen ovat aina ajatukset, että kannatti sittenkin sekä haikea mieli siitä, että on sadun lumous on loppu ja satunäyttämö purettava.